Paavalinpäivän ajatuksia

Aikanaan navetan suurin mukavuus, matkaradio, suolsi Reporadion ilosanomaa. ”Näin Neuvostoliitossa” -ohjelma ei tosin kertonut mitä toimittaja näki, vaan mitä hänelle näytettiin. Tasapuolisen ohjelmavirran takaamiseksi oli toimittajan käden ulottuvilla, näin uskon, Kustaa Vilkunan, Vuotuinen Ajantieto. Siitä sopi lukea pari kolme kertaa viikossa aamulypsyn aikaan sää- ja agraarivalistusta maalaisväestön sivistyksen kohentamiseen. ”Jollei pauka Paavalina, eikä kylmää kynttelinä, niin on halla heinäkuussa, talvi keskellä keseä”. Apostoli Paavalin kaukaisena kaimana Paulina, on tuo sanonta korvaan käynyt. Mikäs siinä, aikaisin viljelysuunnitelmat on hyvä tehdä ja varautua kesäkylmyyksiin.

Tämän talven vesisateet vaihtuivat lumettomiin pakkasiin ja Paavonpäiväkin paukkui, ainakin vesijohdoissa. Illalla emäntä valitteli niukkaa lirinää kraanasta ja kaivopumppuhan se siellä pyöri tyhjää. Imuputki oli jäässä. Onneksi osuuskunta on vetänyt putkia sekä tulla että mennä veden, joten iltamyöhällä pannuhuoneessa putkiliitosta ja vedellisessä talossa nukkumaan. Aito halkokattila varaajalla vaatii kovilla pakkasilla lähes ympärivuorokautisen tulenpidon ja niinpä hukkalämpö nostaa pannuhuoneen celsiukset huonon saunan lukemiin. Aamuneljän korvissa ei vettä enää edes lirissyt hanasta.

Haalarit niskaan ja tutkimaan. Kuumuus oli pehmittänyt mustan muovisen liitosputken, lussauttanut ulos liittimestä ja vesimittarin putkenpäästä kävi aika kohinalla vesisuihku. Kymmenisen kuutiota oli mittari pyörähtänyt, nilkkaa myöten ja arinan tasalla vesi lattialla. Onneksi halkokattila salli aikanaan konstailemattoman viemärikaivon, joka veti minkä jaksoi ja piti pinnan kynnystä alempana. Oli muuten jäähtynyt kiitettävän viileäksi pannuhuone ja liitinputki. Sainkin pitävän liitoksen aikaiseksi ja taas tuli vettä. Aamuinen teevesi ei sitten pussia tarvinnutkaan ja kahviinkin poroja puolet vähemmän. Vesi oli valmiiksi niin ruskeaa, kun ruosteet lähtivät putkista paineenvaihtelun ja ilmansylkemisen takia liikkeelle.

Pitäisiköhän asearsenaalia kasvattaa järeämmäksi ja hankkia oma lumitykki tai vaikka kanuuna. Osin rossipohjasta johtuen saa putkien jäätymistä pelätä ja sen kanssa taistella aina, kun on lumetonta talven alkua. Talon kivijalan lumituksen jälkeen putket kestävät kaikki pakkaset ja puhurit.

Osuuskunta asialla valokuidussakin. Syksyllä aurailivat valokuitua pitkin kylän pientareita, ja pikkuteihin pakosta keskelle kulkuväylää. On jo kaikenlaista kaapelia ojanreunat täynnä. Meidän nettiyhteys toimii puhelinta varten vedettyä kuparikaapelia pitkin. Toimii siihen asti, kun valokaapeli kytketään. Kaiken kuran keskellä auraajat eivät saaneet selvää vanhoista kaapeleista ja pätkivät mennen tullen niitä. Paksut poikkimenneet keskuskaapelit saivat korjaajat heti paikalle. Talopiuhat korjasivat sitten kun muilta kiireiltään ehtivät. Merimiessolmullako liittivät kuparit, tiedä, ainakin nettipääte toimii nykyään kuin entisen auton suuntavilkku katsastuksessa, palaa, ei pala, palaa. Ensimmäisiä talopäätteitä kylän tupiin on jo tuotu. Toivossa on, että asia niiltäkin osin pian valkenee ja valaistuu. Pääsee katsomaan ja kuuntelemaan netistä radioita mielensä ja makunsa mukaan ja televisiokanaviakin aukeaa määrättömästi. Vilkunan kansanperinnekeruun tuloksia niillä millään tuskin kuitenkaan enää luetaan

arvelee Pauli Turkia

Vastaa