Tarina todellisesta kyläonnistumisesta Kouvolan Jaalasta
Kylältä kylille, Kylähullun tapaan Kaakkois-Suomessa -hankkeen tavoitteena on kerätä tietoa hyvistä käytännöistä, onnistumisen hetkistä ja talkoorutistuksista jaettavaksi innostamaan ja kannustamaan kylätoimijoita ympäri Suomen. Kylien aktivoinnissa muilta oppiminen ja hyvien käytäntöjen omaksuminen muualta ovat osoittautuneet tehokkaiksi työkaluiksi paikallisessa kehittämisessä.
Kyläonnistumiseksi voi kutsua mitä tahansa tapahtumasarjaa, joka on edistänyt yhteisöllisyyttä ja innostanut väkeä toimimaan oman alueensa hyväksi. Toisinaan käynnistävänä tekijänä on jokin yhteisöä koetteleva tapahtuma tai peräti onnettomuus, kuten tässäkin tarinassa. Nyt julkaisemamme tarina on dramaattinen, mutta silti vertaansa vailla kertomaan yhteisön tuen tärkeydestä.
Siikavan kylässä sijaitsevaa noin 150 naudan maitotilaa kohtasi suuri onnettomuus torstaina 30.7.2020.
Tulipalo syttyi yöllä, mutta onneksi muutaman sadan metrin päässä asuva naapuri oli hereillä, huomasi tapahtuneen, soitti välittömästi hätäkeskukseen ja juoksi herättämään tilan väen. Jaalan VPK saapui paikalle alle kymmenessä minuutissa, hetken päästä heidän perässään saapui useita muita palokuntayksiköitä. Osa palokuntalaisista ryhtyi ensisijaisesti pelastamaan eläimiä savusukeltajien av
ulla ja osa aloitti navetan sammutustyöt. Palokuntien lisäksi ensimmäisten joukossa auttamaan saapui SPR:n avustajia, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, poliisit, KymSoten kriisityöntekijä, läänin eläinlääkäri sekä joukko Länsi-Jaalan metsästysseuralaisia. Kyläläisiä saapui sitä mukaa, kun sana tapahtuneesta kiiri. Jaalalaisten maatilojen yrittäjiä saapui auttamaan eläinten käsittelyssä.
Tilanteen hieman selkeydyttyä todettiin, että 20 nautaa oli menehtynyt tulipalossa; viisi lehmää, 12 vasikkaa ja kolme isoa sonnia. Lisäksi kaksi tilan lasten lemmikkikania oli kateissa ja niiden luultiin myös menehtyneen tulipalossa. Kanit kuitenkin löytyivät seuraavana päivänä raunioissa kyteneen turvekasan päältä lasten suureksi riemuksi onnettomuuden keskellä. Metsään tulipaloa paenneita eläimiä etsimään lähti joukko koulutettuja paimenkoiria sekä Orimattilasta että Kouvolan Sippolasta. Viimeisetkin karkulaiset saatiin palautettua takaisin kotipihaansa muutaman päivän sisällä onnettomuudesta. Tämä oli suuri helpotus etenkin tilan emännälle. Kaikkien iloksi myös tilan tyttären lempilehmä selvisi vammoitta, pelkällä pelästyksellä, palosta. 
Takaisin tilalle saatujen lehmien lypsäminen oli oma urakkansa; vauhkoontuneiden eläinten
käsittely vaatii ammattitaitoa ja pitkää pinnaa. Kaikki lähialueen nykyiset ja entiset tilalliset saapuivat auttamaan lehmien lypsämisessä. Torstaina kaiken kaaoksen keskellä aloitettiin ensimmäiset lypsyjärjestelyt puolilta päivin ja niiden suorittamiseen tarvittiin erityisen paljon talkooapua. Lypsykerta kesti seitsemän tuntia, vaikka avustamassa oli enemmän kuin 20 asiansa osaavaa talkoolaista ja muuta vapaaehtoista. Naapuritilan siirrettävä lukollinen ruokintakärry toimi väliaikaispartena. Valion siirrettävä lypsyasema saatiin paikalle myöhään torstai-iltana. Neljäpaikkainen asema helpotti urakkaa hieman, mutta avustajia tarvittiin edelleen yhtä paljon opettamaan lehmiä uusiin järjestelyihin.
Oma-aloitteisia kyläläisiä ryntäsi apuun muonittamaan talkooväkeä, keittokattilat laitettiin porisemaan kylätalolla. Leivonnaisia ja talkooruokaa järjestyi joutuisasti avuliaiden kyläläisten toimesta isäntäväen ollessa vielä täyden kaaoksen kourissa. Siikavan kyläyhdistyksen puheenjohtaja ryhtyi koordinoimaan seuraavien päivien talkoovuoroja tilallisten ohjeistuksen mukaan. Sekä aamu- että iltalypsylle tarvittiin 10-15 talkoolaista sekä muutama ihminen talkoolaisten muonitukseen aamuin illoin. Tällä kokoonpanolla mentiin ensimmäinen viikko, jonka jälkeen naapurikylältä Kimolasta löytyi todella arvokasta apua tilanteeseen: Lypsyssä olevat 44 lehmää siirtyivät naapurikylälle väliaikaismajoitukseen ja opettelemaan siellä käytössä olevalla lypsyasemalla käyntiä. Lehmiltä vaadittiin sopeutumista alati vaihtuviin tilanteisiin, puhumattakaan tilallisten itsensä ja erityisesti tilan lasten kokemasta järkytyksestä. Positiivinen mieliala pysyi silti yllä riittävän ja pyyteettömän tuen avulla.
Tilallisten ystäväperhe järjesti lastenhoidon ensimmäisinä onnettomuuden jälkeisinä päivinä ja sen jälkeen tilan väki on saanut lastenhoitoapua KymSoten perhetyön kautta. Tulipalossa tuhoutui myös tilan lasten leikkipaikkoja. Lasten menetykseen saatiin kuitenkin lohtua, kun Kouvolan Soivat kylät ry:n järjestämän konsertin tuotot lahjoitettiin tilan lasten hyväksi.
Tilan emäntä on sanomattoman kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta, jota oman kylän väki ja lähialueen ihmiset ovat heille antaneet. Pienessä kylässä löytyy vielä aitoa yhteisöllisyyttä; pyyteetöntä apua tarjotaan rohkeasti ja sen voi vastaanottaa ilman vastavuoroisuuden tuntua. Paikalle saapuneiden vilpitön myötätunto ja halu auttaa olivat yhtä tärkeää kuin konkreettinen toiminta, etenkin perheen lapsille. Jokainen talkoolainen lähti talkoovuorostaan hyvillä mielin ja antamisen ilo huokui talkoolaisten olemuksista ja eleistä ruokajonossa lypsyrupeaman jälkeen.
Vielä on monta mutkaa matkassa ennen kuin uusi navettarakennus on valmiina vastaanottamaan lehmät suojiinsa. Jokainen meistä osallistujista on varmasti valmiina uusiin koitoksiin, oli se vaan sen verran tajuntaa laajentava viikko. Tätä kyläonnistumista oli upeaa seurata ja vieläkin upeampaa oli, kun siihen sai itsekin osallistua. Menkää talkoisiin ihmiset, siitä tulee hyvä mieli niin talkooavun saajalle kuin sen antajallekin.
Talkooterveisin
Leena Borg
Kylältä kylille, Kylähullun tapaan Kaakkois-Suomessa -hankkeen emäntä 
Lisätietoja voi tiedustella numerosta 040 838 9989 tai
sähköpostilla leena.borg@kymenlaaksonkylat.fi