Kymenlaakson Martat ja Kaakkois-Suomen Kalatalouskeskus ry vierailivat Neuvottoman koululla kertomassa kestävästä kalastuksesta ja oppilaat pääsivät kokeilemaan kalaisan välipalan valmistusta.
Kymenlaakson Marttojen hankkeen OKEI – oppeja kestävään elämään -hankkeen projektipäällikkö Jenny Moilanen oli saanut avukseen kaksi marttaa, Teijan ja Marjatan, Neuvottoman koululle. Tilaisuus oli osa Kestävän kehityksen viikkoa.
Lapset valmistivat marttojen opastuksella itselleen kalatahnatäytteiset kolmioleivät. Pöydän ääressä sekoitettiin kotimaista järvikalasäilykettä, kaurapohjaista kermaviiliä ja kurkkua. Mausteeksi ropsautettiin hieman mustapippuria.
Täyte laitettiin leipien väliin, jotka leikattiin siisteiksi kolmioksi ja herkku oli valmis. Monille kalasäilykkeistä oli tonnikala tuttua ja tämä oli ensimmäinen kerta järvikalasäilykkeen maistamisessa.
–Tämä on ekologisempaa, kuin kaukaa tuotu tonnikala, martat kertoivat.
Hiilijalanjälki
Puuhailun lomassa keskusteltiin hiilijalanjäljestä.
Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Yksinkertaisesti sitä, kuinka paljon tuotteeseen on kulunut meidän maapallomme varoja.
–Järvikalasäilyke on sellainen, että sen hiilijalanjälki on negatiivinen. Sen syöminen on kunnon ekoteko meidän ympäristöllemme. Järvikalaa syömällä saadaan niitä ravinteita järvistä pois, Jenny selitti.
Järvikalasäilykkeen maku vaati hieman totuttelua, mutta leipiä päädyttiin jopa santsaamaan. Kuudesluokkalaiset välipalamestarit innostuivat kolmioleivistä kovasti ja päättivät tehdä niitä myös kotona.
Kestävää kalastusta
Välipalan jälkeen oli vuorossa Kaakkois-Suomen Kalatalouskeskus ry:n projektityöntekijä Heli Rajamäen kalatietoisku. Hän kertoi lapsille erilaisista kalastustavoista ja kotimaisista kaloista.
–Kotimainen kala on aina kestävämpi valinta kuin ulkomainen, Heli painotti.
Lapset pääsivät tekemään erilaisia kala-aiheisia tehtäviä. Porukalla tuumailtiin kalan osia ja tunnistettiin suomalaisia kalalajeja.
Oppeja kestävään elämään
OKEI – oppeja kestävään elämään -hankkeessa tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten kestävän arjen tietoutta yhteistyössä Etelä-Kymenlaakson maaseutualueen koulujen kanssa. Hanketta toteutetaan neuvonnallisin työpajoin, kurssein ja teemapäivin oppilaitoksissa.
Tällä kertaa keskityttiin kalaan, sen terveellisyyteen ja ekologisuuteen. Kestävään elämään liittyviä asioita käsitellään teemapäivissä muutenkin laajasti.
–On ruokaa, kierrätystä ja lajittelua, siivousta, talousasioita ja kädentaitoja. Lisäksi on käsitelty kodin turvallisuuteen liittyviä asioita, Jenny Moilanen kertoo.
Mukana OKEI-työpajoissa on usein vapaaehtoisia, kuten tälläkin kertaa Neuvoton-Salmi martoista. Jenny kouluttaa vapaaehtoisia, kuten marttoja, vanhempainyhdistyksen jäseniä ja kyläyhdistysten väkeä. Lisäksi mukana voi olla yhteistyökumppaneita, kuten Heli Kalatalouskeskukselta.
–Ideana olisi, että sitten hankkeen päätyttyäkin näistä vapaaehtoisista löytyisi kouluille henkilöitä, jotka voivat jatkossakin tulla pitämään pajoja koululle, Jenny sanoo.
Koulutuksessa saa valmiit materiaalit, joten pajojen toteuttaminen on jatkossakin helppoa.
Kestävän kehityksen käsite itsessään ei ole lapsille välttämättä tuttu, mutta siihen liittyvät asiat kyllä. Monille kierrätys on arkipäivään kuuluva normaali asia.
–Nämä lapset ovat todella fiksuja. Heille esimerkiksi kierrätystä on opetettu jo pienestä asti. Päiväkodeissa ja kouluissa puhutaan näistä asioista, Jenny sanoo.
On tärkeää puhua lapsille kestävästä kehityksestä siten, ettei se tuota lapsille kuitenkaan turhaa murhetta. Lapsetkin voivat kokea ilmastoahdistusta.
–Opetamme lapsille, että jokainen tekee niitä pieniä tekoja sen verran mitä pystyy ja kykenee. Eikä niin, että yhden ihmisen harteilla olisi liikaa.
Kestävän kehityksen asioita tuodaan esille muun tekemisen lomassa. Tälläkin kertaa käytössä oli kaurapohjainen kermaviili, täysjyväleipää ja suomalaista järvikalaa. Tällaisissa tapahtumissa lapset saattavat maistaa ensimmäistä kertaa näitä tuotteita. Purkit ja maut tulevat tutuksi ja niitä uskaltaa maistaa toistekin. Kala kerrallaan kohti kestävää kehitystä.
Teksti ja kuvat: Laura Parkko
